Mittaaminen ja laskelmat

Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että veren lipidien rasvahappoprofiili heijastelee ruokavalion rasvansaantia ja on vuorostaan yhteydessä terveydentilaasi [23, 24, 25, 26, 27]. Veressäsi olevat rasvat heijastelevat niitä rasvatyyppejä, joita kehollasi on käytettävissä energiantuotantoon ja solujen tuottamiseen, mukaan lukien solukalvot ja kudokset. Ruokavalion välttämättömien rasvahappojen omega-6-linolihapon (LA) ja omega-3-alpha-linolihapon (ALA) on tultava ruokavaliosta, sillä elimistö ei pysty itse valmistamaan niitä. Ruokavalion välttämätön omega-6-linolihappo (LA) muuntuu elimistössä omega-6-arakidonihapoksi (AA). Ruokavalion välttämätön omega-3-linoleenihappo (ALA) muuntuu elimistössä omega-3-rasvahappoihin kuuluvaksi eikosapentaeenihapoksi (EPA) ja omega-3-rasvahappoihin kuuluvaksi dokosaheksaeenihapoksi (DHA), kuten kuvasta 1 näkyy. Kasviperäisistä lähteistä saatu ALA ei kuitenkaan muunnu elimistössä riittävissä määrin merieläinperäiseksi EPAksi ja DHA:ksi. Siksi EPAa ja DHA:ta on saatava suoraan merieläinperäisistä lähteistä.

Omega-6- ja omega-3-rasvahapot varastoituvat solukalvoihin. Kun solukalvoista vapautuu omega-6- ja omega-3-rasvahappoja, kuten omega-6-arakidonihappoa (AA), omega-3-eikosanpentaeenihappoa (EPA) ja omega-3-dokosaheksaeenihappoa (DHA) ne muuttuvat tärkeiksi paikallisiksi “hormoneiksi”. Nämä paikalliset “hormonit” säätelevät tulehduksia ja lihasten sujuvaa supistumista koko elimistössä. Näiden paikallisten “hormonien” tuotanto niiden esiasteesta, AA-, EPA- ja DHA-rasvahapoista, määrittelee sen, onko ruokavalio tulehdusta edistävä vai tulehdusta estävä. Pitkän aikavälin tulehdusta edistävä ruokavalio voi olla terveyden kannalta tuhoisa.

Grönlannin inuiittien hyvä sydämen terveys sai tutkijat arvelemaan, että runsaalla kalansyönnillä saattaisi olla suojaavia vaikutuksia [28]. Kaksikymmenvuotisessa tutkimuksessa, jossa tutkittiin 852 keski-ikäistä hollantilaismiestä, jotka söivät vähintään 30 grammaa kalaa viikossa, osoitti, että heillä oli hyvä sydämen terveys verrattuna miehiin, jotka eivät syöneet kalaa [29]. Kolmekymmenvuotinen tutkimus, jossa tutkittiin yli 2 100 chicagolaismiestä, jotka söivät vähintään 35 grammaa kalaa päivittäin, osoitti myös, että heillä oli hyvä sydämen terveys verrattuna niihin miehiin, jotka eivät syöneet lainkaan kalaa [30]. Yksi tärkeimmistä merieläinperäisten omega-3-rasvahappojen EPA:n ja DHA:n vaikutuksista sydämen terveyteen on niiden kyky ehkäistä kammiovärinää ja siitä johtuvaa sydänpysähdystä primaari- ja sekundaariprevention kautta [31].


Kuva 1. Omega-6-linolihapon (LA) metaboloituminen omega-6-arakidonihapoksi (AA) ja kasviperäisen omega-3-alfa-linolihapon (ALA) metaboloituminen meriperäiseksi omega-3-rasvahapoiksi EPA ja DHA

Merieläinperäisten omega-3-EPA- ja DHA-rasvahapot ovat tärkeitä monissa terveyteen liittyvissä prosesseissa, varsinkin jos syynä on elämäntapa. Omega-3-tasoista ja sairauksista on lisätietoja tieteellisessä kirjallisuudessa: viitteet 6, 8 ja 32. Merieläinperäinen omega-3-eikosapentaeenihappo (EPA) on tärkein lihaksissa ja maksassa esiintyvä omega-3-rasvahappo. Merieläinperäistä omega-3-dokosaheksaeenihappoa (DHA) esiintyy eniten silmissä, siemennesteessä ja aivokuoressa. Omega-3-DHA-rasvahappo on välttämätöntä aivojen and verkkokalvojen kehityksen kannalta varsinkin sikiövaiheessa. DHA on välttämätön aivojen kehitykselle sikiövaiheessa. 40 % aivojen kalvojen fosfolipidien rasvahapoista on sitä. DHA:n riittävällä saannilla on runsaasti terveyshyötyjä. Sitä tarvitaan esimerkiksi aivojen ja verkkokalvojen kehittymisessä, ikäännyttäessä, muistin toiminnassa, synapsien kalvojen toiminnassa, valoreseptorien biogeneesissä ja aivojen suojaamisessa [10, 33, 34].

Kuva 2. Epätasapainoinen ja tulehdusta edistävä ruokavalio

Kuvasta 3 näkyy, että laboratoriossamme analysoiduista ensimmäisestä 45 331:stä yksittäisestä näytteestä omega-6 (AA) / omega-3 (EPA) -rasvahappotasapaino oli enemmistössä epätasapainossa, ja ruokavaliota tulisi näin ollen parantaa. Tilanne säilyi muuttumattomana, kun oli arvioitu 400 000 näytettä (kesäkuu 2019).



Kuva 3. Omega-6 (AA)  / omega-3 (EPA) -tasapainon tulisi olla mieluiten alle 3:1, joka menee yksiin suositellun omega-3-tason kanssa.

Normaali omega-6- ja omega-3-rasvahappojen välinen tasapaino on tärkeää solujen ja kudosten normaalin kehityksen säilyttämiseksi (homeostaasi). Lisäksi se auttaa elimistöä säätelemään tulehduksia. Nämä rasvahapot ovat tulehdusprosesseja sekä lihasten sujuvaa supistumista ja rentoutumista säätelevien paikallisten “hormonien”, kuten prostaglandiinien, tromboksaanien ja leukotrieenien, esiasteita.

Omega-6- ja omega-3-rasvahappojen epätasapainon on havaittu olevan yhteydessä moniin elintapoihin liittyviin terveysongelmiin. Lisätietoa omega-6-/omega-3-epätasapainosta ja sairauksista saat viitenumeroilla 7, 12 ja 16 merkitystä tieteellisestä kirjallisuudesta. Asianmukainen, tasapainoinen ja tulehdusta estävä ruokavalio, jossa on oikeassa suhteessa omega-6- ja omega-3-rasvahappoja, on kriittisen tärkeä kaikille raskaana oleville naisille ja heidän kehittyville vauvoilleen, sillä lapsen aivo- ja hermojärjestelmä tarvitsee suuria ja tasapainoisia määriä omega-6- ja omega-3-rasvahappoja, jotka on saatava äidiltä [35, 36]. Hyvä omega-6- ja omega-3-rasvahappojen tasapaino tukee mielenterveyttä ja hermoston toimintaa, sydämen ja verenkiertojärjestelmän, vatsan, ruuansulatusjärjestelmän ja keuhkojen toimintaa sekä myös ihon terveyttä (katso kohta Tutkimus, sisäiset kehitysprojektit).

 

Kuva 4. Tasapainoinen ruokavalio

Arakidonihappo (AA) on tärkein elimistön tarvitsema omega-6-rasvahappo. Se antaa lähtösysäyksen omega-6-rasvahappojen käynnistämälle paikallisten kudoshormonien tuotannolle. Näitä kudoshormoneja ovat esimerkiksi prostaglandiinit, tromboksaanit ja leukotrieenit. Nämä kudoshormonit liittyvät tulehdustoimintaan ja ovat merkittävä kipujen aiheuttaja. Tulehdukset ovat fysiologisia prosesseja, jotka ilmenevät infektioiden tai vammojen seurauksena. Akuuttien tulehdusten yleistehtävä on suojata elimistöä vahingoittumiselta rajoittamalla infektion tai vamman aiheuttaman seurauksen etenemistä. Jatkuva (krooninen) tulehdus taas saattaa olla vahingollinen elimistölle. 

AA-indeksi kertoo omega-6-rasvahappo arakidonihapon (AA) mitatun arvon prosenttilukuna mitattujen rasvahappojen kokonaismäärästä. Hyvät keskimääräiset arvot ovat välillä 6,5–9,5 %, ja optimaalinen tavoitearvo on 8,3 %. Joillakin ihmisillä on perimältään alttius alle 5 %:n AA-tasolle (asteikon keltainen tai punainen alue) ja osalla taas yli 10 %:n tasolle (asteikon keltainen tai punainen alue). Näistä ensimmäisten olisi hyvä lisätä ruokavalioonsa tuotteita, jotka ovat hyviä arakidonihapon (AA) lähteitä, kuten kananmunia ja jyvillä ruokittujen kanojen kaltaisten eläinten lihaa sisältäviä tuotteita. Jälkimmäiset saattavat puolestaan hyötyä runsaasti AA:ta sisältävien ruokien välttämisestä. 
AA:n prosenttilukua käytetään useissa laskelmissa. Jos AA-arvo on alle 5 % tai yli 12 %, tällä on ei-toivottu vaikutus joihinkin testituloksissa ilmoitettuihin arvoihin.

 

Kuva 5. Arakidonihapon tavoitearvo on 8,3 %  

Kuva 5 osoittaa, että laboratoriossamme analysoitujen 42 489:n yksittäisen näytteen perusteella enemmistöllä tutkituista AA-taso on optimaalinen. Johtopäätös on sama myös huhtikuuhun 2020 mennessä arvioidun 369 000 näytteen perusteella.

Alhainen AA-taso voi olla seurausta vähentyneestä entsyymitoiminnasta AA:n synteesissä (kuva 1) tai riittämättömästä omega-6-rasvahappo linolihapon (LA) saannista johtuen rasvattomasta ruokavaliosta tai sellaisesta ruokavaliosta, jossa rasvojen määrää on voimakkaasti rajoitettu. Alhaiset AA-tasot saattavat aiheuttaa tavallista useampia infektioita tai haavojen hitaampaa paranemista [37, 38].

Kuvasta 6 käy ilmi, että ensimmäisistä 45 329 laboratorioissamme analysoidusta näytteestä pääosassa solukalvojen juoksevuus oli epätasapainossa, joten ruokavalioon on syytä tehdä muutoksia. Tilanne säilyi muuttumattomana, kun 400 000 näytettä oli arvioitu (kesäkuu 2019). 

Kuva 6. Solukalvojen juoksevuus tulee alittaa 4:1.

Solukalvojen koostumus ja rakenne ovat erittäin tärkeitä solujen ja samalla koko kehon terveyden kannalta. Kalvon tulee olla riittävän jäykkä, jotta se tukee solujen rakennetta. Toisaalta sen tulee olla riittävän juokseva, jotta ravinteet pääsevät ulos ja kuona-aineet ulos. Lisäksi solujen reseptorien täytyy kellua vapaasti fosfolipidikerroksen sisällä. Tässä kerroksessa sijaitsevat reseptorit ovat hormonien ja muiden solujen elämään vaikuttavien bioaktiivisten ravinteiden sitoutumispaikkoja eli eräänlaisia telakointiasemia. Esimerkiksi kolesterolihiukkaset kuljettavat rasvahapot ja muut rasvojen komponentit maksasta soluihin. Klesterolihiukkasen päällä näkyvä keltainen proteiini (kuva 7) on yhdistetty solukalvon pinnan reseptoriin, jotta rasvahapot ja muut rasvojen komponentit pääsevät soluun. Solujen vapaasti kelluvien reseptoreiden tulee ihannetapauksessa liikkua kalvon pinnalla vapaasti kuin lastun laineilla.

Kuva 7. Vapaasti kelluvia solujen reseptoreita ja kolesterolihiukkanen, joka kuljettaa veren sisältämät rasvahapot ja muut rasvojen komponentit maksasta kaikki kehon soluihin.

Kuvasta 8 käy ilmi, että ensimmäisistä 45 331 laboratorioissamme analysoidusta näytteestä enemmistössä mielialaan liittyvän hyvinvoinnin indeksi oli epätasapainossa, joten ruokavalioon on syytä tehdä muutoksia. Tilanne säilyi muuttumattomana, kun oli arvioitu 400 000 näytettä (kesäkuu 2019).


Kuva 8. Mielen vahvuuden tulisi mieluiten olla alle 1:1


Kuten seuraavasta kuvasta käy ilmi, tämän indeksin aleneminen vaikuttaa useisiin mielialaan liittyvän hyvinvoinnin tekijöihin huomattavasti [39]. Useiden löydösten mukaan rasvahappoprofiilin epätasapaino voi aiheuttaa masennusta [40, 41]. Merieläinperäiset omega-3-EPA- ja DHA-rasvahapot voivat tasapainottaa mielialaa [42, 43].




Erään tutkimuksen mukaan päivittäinen kolmen kuukauden ajan otettu kolmen gramman annos merieläinperäisiä omega-3-rasvahappoja EPA:a ja DHA:ta vähensi vihan ja huolestuneisuuden tunteita päihderiippuvaisissa verrattuna lumelääkettä saaneisiin [44]. Useiden kliinisten tutkimusten mukaan merieläinperäisten omega-3-EPA- ja DHA-rasvahappojen käyttäminen tulehduksia ehkäisevänä annoksena parantaa kognitiivista suorituskykyä [45, 46, 47]. Lapsuus ja vanhuus ovat kriittisiä vaiheita, joiden aikana tarvitaan merieläinperäisiä omega-3-EPA- ja DHA-rasvahappoja aivojen tehokkaan toiminnan varmistamiseksi. Näiden ikäkausien aikana omega-3-puute yhdistetään oppimisen ja muistin toimintahäiriöihin sekä mielialamuutoksiin.

Mahdollinen toimintamekanismi voi perustua siihen, että kun välittäjäaineet stimuloivat neuroneita, solukalvojen fosfolipideistä vapautuu merieläinperäisiä omega-3-EPA- ja DHA-rasvahappoja sekä omega-6-arakidonihappoa (AA). Tällöin prostaglandiinien, tromboksaanien, leukotrieenien, lipoksiinien, resolviinien ja protektiinien, kuten neuroprotektiini D1, kaltaisia bioaktiivisia yhdisteitä vapautuu DHA:sta. Nämä bioaktiiviset paikalliset “hormonit” voivat moduloida ja vaikuttaa useiden serotoniinin ja noradrenaliinin kaltaisten välittäjäaineiden reitteihin, jotka vaikuttavat sydämen sykkeeseen sekä asetyylikoliiniin, joka vaikuttaa keskittymiskykyyn, ja dopamiiniin, joka vaikuttaa palkitsemiseen perustuvaan oppimiseen aivoissa [48, 49, 50].